Tämän kuvan piirsin Instagramiini Inktober -haasteen ohessa. Tulikin sevverran henkilökohtaista ja terapeuttista settiä, että julkaisen täälläkin. Alla kuvan Instassa julkaisemani saateteksti. 

——————————————

Päivän aihesana oli “trap”.
.
Aihe on synkempi, kipeämpi ja vakavampi kuin Inktober -piirroksissani tähän mennessä, mutta oli pakko piirtää sanasta sikissyt ajatus ulos aivoja kaivertamasta.
Aihe ei onneksi ole itselle enää ajankohtainen, toki toipuminen vie varmasti vielä vuosia.
.
Toivon voimia niille, joille tilanne on tuttu. Ootte arvokkaita ja tärkeitä ja pärjäätte. Ansaitsette apua ja tukea, ja toivottavasti niitä haette ja saatte.
Ennen kaikkea toivon teille voimia lähteä. Ette jää yksin.
.
(Esimerkiksi Nollalinjan auttavaan puhelimeen voi soittaa luottamuksellisesti ja maksuttomasti 24/7 numeroon 080 005 005.
Puhelussa ei tarvitse kertoa nimeään, eikä puhelusta jää tietoa puhelinlaskuun.)
.

.

Onneks oli ees kuitti laukun pohjalla…

Kotiin päästyäni laitoin joka laukkuun yhden muutosta löytyneistä osittain piirretyistä luonnoskirjoista.

Tusseja laukkujen pikkutaskuihin olikin jo sullottuina.

Ehkä blogikin päivittyy useammin, jos tartun välillä mielummin kynään kuin someen…

.

…Tapahtumasta on jo parisen vuotta aikaa, mutta oli pakko piirtää talteen kun yhä naurattaa!
Bussissa kuulluista lentävistä lauseista sais kyllä vaikka koko albumin kasaan.

.

Fyysisesti aivan kamala työmaa tämä raskaana oleminen, mutta positiivista tässä on se, että viimein voin olla taas kunnolla raskaana!

Siellä on ihan oikea vauvan alku, päineen raajoineen kaikkinen. Jos kaikki menee hyvin, hän liittyy seuraamme ensi keväänä. 💛

.

(En lähtenyt tämän nivaskan kanssa skannaustalkoisiin, siksi kameralla otettu huippulaatu! Kuvista kuitenkin saa selkoa…)

Tavattiin neljä vuotta sitten Himoksella juhannusfestareilla ensimmäistä kertaa. Samassa mökissä majailleesta kaverin kaverista tulikin lopulta vähän enemmän kuin kaveri…

Nyt neljän vuoden tuntemisen jälkeen aattelin että voin tänä tasa-arvon aikana aivan hyvin kosaista ihan itte.
Ajattelin, että tää ois mun näkönen tapa hoitaa asia, ja jää toivottavasti mieleen.
Kyllä se kuulemma haluu olla aina mun kaa. Aika onnistunut juhannus siis tämäkin. <3

.

(Sisältövaroitus: Keskenmeno, sivutaan ohimennen myös aborttia aiheena.)

.

(Onnistuiskohan muuten se Inktoberkin kokonaan tänä vuonna..? ;D)

.

Monen muun piirtäjän tavoin minäkin osallistun Inktober -haasteeseen, jonka ideana on piirtää joka päivälle annettuun päivän sanaan liittyvä kuva. (Hästägillä Inktober löytynee eri someista tämä lista helposti, jos vielä mukaan haluaa hypätä!)

Koska muuta piirustuspuuhaa on nyt enemmän kuin tarpeeksi, tulen tämän haasteen kanssa aika reippaasti jäljessä. Mutta pyritään siihen, että saan tämän kuun aikana kaikki kuvat kasaan…

1/31: Swift

2/31: Divided

3/31: Poison

4/31: Underwater

5/31: Long

6/31: Sword

7/31: Shy

.

Koulu ja harjoitteluni kuvittajana vievät ison osan aikaani, eikä blogipiirtelylle ole viime viikkoina tuntunut löytyvän sopivaa luovaa rakoa.
Tässä siis vanhempaa shaibaa, olkaa hyvät.

(Kyllä tänne uuttakin tuuppaan pian, sillä pitkästä aikaa ideoita on enemmän kuin ehtisin piirtämään!)

Kun aikanaan hain opiskelemaan elokuvaa ja televisiota, ennakkotehtäviimme kuului onnekseni sarjakuvittelua.
Aiheita oli muistaakseni muutama valitavaksi, ja minä päädyin otsikkoon, johon sisältyi “sähkömagneettinen kissa”. Sarjakuva tuli toteuttaa A4 -koossa ja sanattomana.

.

Toisaalta, jos pitäsin chokeria ylläni joissain pippaloissa, olisi pakko olla kääntämättä leukaa alas,
joten minun tulisi sometettua puhelimella ja katseltua omia varpaitani vähemmän.
Eli ehkä tämä olisi vain askel aktiivisempaan aitoon sosiaaliseen kanssakäymiseen..?

.