Onneks oli ees kuitti laukun pohjalla…

Kotiin päästyäni laitoin joka laukkuun yhden muutosta löytyneistä osittain piirretyistä luonnoskirjoista.

Tusseja laukkujen pikkutaskuihin olikin jo sullottuina.

Ehkä blogikin päivittyy useammin, jos tartun välillä mielummin kynään kuin someen…

.

Fyysisesti aivan kamala työmaa tämä raskaana oleminen, mutta positiivista tässä on se, että viimein voin olla taas kunnolla raskaana!

Siellä on ihan oikea vauvan alku, päineen raajoineen kaikkinen. Jos kaikki menee hyvin, hän liittyy seuraamme ensi keväänä. 💛

.

(Onnistuiskohan muuten se Inktoberkin kokonaan tänä vuonna..? ;D)

.

Toisaalta, jos pitäsin chokeria ylläni joissain pippaloissa, olisi pakko olla kääntämättä leukaa alas,
joten minun tulisi sometettua puhelimella ja katseltua omia varpaitani vähemmän.
Eli ehkä tämä olisi vain askel aktiivisempaan aitoon sosiaaliseen kanssakäymiseen..?

.

.

.

.